Magneettikuvaus on menetelmä, jossa voimakkaan magneettikentän avulla saadaan tarkkoja anatomisia leikekuvia mistä tahansa kehon alueelta. Kuva saadaan aikaan hyödyntämällä ihmiskehon kudosten vesipitoisuutta ja sen magneettisia ominaisuuksia. Magneettitutkimuksella voidaan tutkia pään, selkärangan, rintakehän, vatsan, lantion, kaulan ja raajojen alueita sekä verisuonia eri puolilla kehoa. Magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä.

Tutkittavasta kohteesta ja lähettävän lääkärin kysymyksen asettelusta riippuen voidaan tutkimuksissa käyttää laskimoon tai niveleen ruiskutettavaa tehosteainetta. Magneettikuvauksessa käytetyt tehosteaineet ovat erittäin hyvin siedettyjä ja turvallisia ja niitä voidaan käyttää niilläkin potilailla, jotka ovat yliherkkiä röntgentutkimuksissa käytettäville jodipitoisille tehosteaineille.

Kuvattava kohde asetellaan magneettiputken keskelle ja siitä kuvataan tutkimuksesta riippuen kestoltaan eripituisia kuvasarjoja. Yleensä kuvasarjat kestävät muutaman minuutin kerrallaan ja vaativat potilaalta tarkkaa liikkumattomuutta, jotta kuvat saadaan onnistumaan. Magneettitutkimus kestää kokonaisuudessaan noin 15–60 minuuttia riippuen tutkimuksesta. Tutkimus on potilaalle kivuton.

Tärkein magneettikuvaukseen liittyvä huomio koskee turvallisuutta! Magneettikuvauslaitteen käyttämä voimakas magneettikenttä vetää puoleensa ferromagneettisia esineitä (mm. rautaa ja terästä sisältävät esineet), ja se voi lisäksi aiheuttaa häiriöitä erilaisille lääketieteellisille kojeille, kuten sydämentahdistimelle tai muille aktiivisille implanteille. Keinonivelet tai sterilisaatioklipsit eivät ole este kuvaukselle, mutta esimerkiksi aivovaltimoihin tehdyissä leikkauksissa asennetut puristimet voivat estää tutkimuksen tekemisen kokonaan. Tämän vuoksi röntgenhoitaja haastattelee potilaan tutkimuspäivänä ennen kuvaushuoneeseen menoa, ja siinä varmistutaan, että tutkimus voidaan suorittaa turvallisesti.