Kliininen fysiologia tutkii ihmisen elintoimintoja erilaisten mittausten avulla. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi sydän ja verenkiertoelimistö, hengityselimistö ja maha-suolikanava. Osa mittauksista tehdään tutkimusyksikössä, osa tehdään mukana kannettavan tutkimuslaitteen avulla potilaan normaalissa kotiympäristössä. Tavallisimpia tutkimuksia ovat lepo-EKG, EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti, keuhkojen toimintakokeet kuten spirometria, kliininen kuormituskoe sekä erilaiset ruokatorven tutkimukset.

Kliinisen fysiologian ja neurofysiologian yksikkö sijaitsee Mikkelin keskussairaalan toisessa kerroksessa, kulku yksikköön on sairaalan pääaulan kautta. Ilmoittautuminen tutkimuksiin 2. kerroksessa radiologian yksikön aulassa itseilmoittautumislaitteella tai toimistossa.

Tutustu Kliinisen fysiologian esittelyvideoon

Tutustu Mikkelin keskussairaalan kliinisen fysiologian yksikön esittelyvideoon.

 

Lepo-EKG

Lepo-EKG, sydänfilmi, sydänsähkökäyrä  ─  EKG-tutkimuksella on monta nimeä. Lepo-EKG -tutkimus on hyvin yleinen sydämen toiminnan tutkimus, ja sitä käytetään useilla lääketieteen erikoisaloilla sydänperäisten oireiden diagnosoinnissa, seurannassa tai erilaisten hoitopäätösten tilannearvioinnissa.

EKG-tutkimuksella selvitetään sydämen sähköistä toimintaa. Se antaa arvokasta tietoa esimerkiksi sydämen hapen puutteesta ja infarktivaurioista, sen avulla voidaan myös saada merkkejä sydänsairauksien aiheuttamasta sydänlihaksen tai sydämen läppien kuormittumisesta.

Lepo-EKG -tutkimuksen tekee hoitaja. Tutkimus tehdään selällään maaten. Tutkimuksessa rintakehälle, nilkkoihin ja käsiin kiinnitetään elektrodeja, joiden avulla rekisteröidään sydämen sähköistä toimintaa. Valmistelussa iholta, elektrodien kiinnityskohdista, poistetaan karvat ja ihon rasva sekä puhdistetaan ihon pinta. Elektrodit kiinnitetään iholle tarralla. Itse rekisteröinti kestää vain noin 10 sekuntia, mutta tutkimuksen valmistelussa menee joitakin minuutteja. Tutkimus ei aiheuta kipua.

 

EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti

EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnissä tallennetaan sydämen sähköistä toimintaa 24 tunnin ajan potilaan kotioloissa. Joskus rekisteröinti tehdään pidennettynä 48 tunnin tai 72 tunnin mittaisena.

Pitkäaikaisrekisteröinnin tarkoituksena on saada luotettavampi kuva ohimenevistä sydämen toiminnan häiriöistä kuin mihin lepo-EKG -tutkimuksella pystytään. Lisäksi pitkäaikaisrekisteröinti antaa tietoa esimerkiksi sydämen syketaajuuden vaihteluista, joihin ei lepo-EKG -tutkimuksessa ole mahdollista rekisteröidä.

EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin tekee hoitaja. Tutkimuksen valmistelussa potilaan rintakehälle kiinnitetään elektrodeja sydämen sähköisen toiminnan rekisteröimiseksi. EKG tallennetaan digitaalisesti lompakon kokoiseen tallentimeen, joka kulkee potilaan mukana kaikissa arjen askareissa koko rekisteröinnin ajan. Tallentimen palautuksen jälkeen tutkimus analysoidaan ja toimitetaan hoitavalle lääkärille.

 

Keuhkojen toimintakokeet

Kliinisen fysiologian tutkimusyksikössä tehdään erilaisia keuhkojen toimintakokeita, kuten virtaus-tilavuusspirometriaa, bronkodilataatiokoetta ja diffuusiokoetta. Näiden tutkimusten avulla voidaan luotettavasti selvittää keuhkojen toimintakapasiteetti sekä mahdollisen häiriön luonne ja vaikeusaste. Keuhkojen toimintakokeita tarvitaan erilaisten keuhkosairauksien diagnosoinnissa sekä työkykyarvioinneissa ja monessa leikkauksessa leikkauskelpoisuusarvioinnissa.

Tavallinen keuhkojen toimintatutkimus on virtaus-tilavuusspirometria. Tutkimuksella selvitetään keuhkojen tuuletusta, ja se antaa tietoa mm. astmasta, hengitysteiden ahtaumista ja ahtauman palautuvuudesta. Tutkimus tehdään istuen, ja siinä puhalletaan voimakkaasti ilmavirtausta mittaavaan mittariin, jolla saadaan useita suureita ulos- ja sisäänhengityksestä, kuten hengityksen huippuvirtaus ja sekuntikapasiteetti. Keuhkoputken ahtauman palautuvuutta mitataan bronkodilataatiokokeessa, jota käytetään runsaasti astmadiagnostiikassa.

Diffuusiokoetta käytetään keuhkokudoksen toimintakyvyn arvioinnissa ja keuhkokudokseen vaikuttavien sairauksien vaikeusasteen ja hoitovasteen selvittelyssä. Tutkimuksessa selvitetään hengityskaasujen vaihduntaa keuhkoista verenkiertoon.

Keuhkotutkimuksiin liittyy tutkimusta edeltäen rajoituksia tupakointiin, ruokailuun ja juomiseen, alkoholinkäyttöön ja fyysiseen rasitukseen. Lue saamasi potilasohje huolella, koska siinä voi olla myös muita rajoituksia tutkimusta edeltävälle ajalle.

 

Kliininen kuormituskoe

Kliinisellä rasituskokeella tutkitaan potilaan fyysisen suorituskyvyn rajoituksia. Sitä käytetään sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa, selvitettäessä rasitusperäisen rintakivun syytä, muiden sydänperäisten sairauksien hoidon seurannassa sekä leikkausten komplikaatioriskien arvioinnissa. Kliinistä rasituskoetta käytetään Suomessa paljon myös urheilufysiologiassa tutkimaan urheilijan suorituskykyä.

Rasituskoe tehdään polkupyöräergometrilla ja tutkimusta suoritettaessa mukana on aina hoitaja ja lääkäri. Tutkimuksessa nostetaan portaittain pyöräilyn rasittavuutta ja sen aikana seurataan potilaan EKG:tä ja verenpainetta. Rasitusta nostetaan asteittain kunnes potilas ei jaksa enää polkea, tai tutkimuksessa ilmenee sydänperäisiä oireita.

Tutkimusta edeltävän 4 tunnin aikana ei saa tupakoida, juoda kahvia, teetä tai kolajuomia tai nauttia raskasta ateriaa. Kevyt ruokailu (aamupala, välipala) on suositeltavaa 2-3 tuntia ennen tutkimusta.

 

Maha-suolikanavan tutkimukset

Maha-suolikanavan tutkimuksista yleisimpiä ovat ruokatorven pH:n pitkäaikaisrekisteröinti sekä ruokatorven painemittaukset eli manometriat. Ruokatorven tutkimuksia voidaan tehdä silloin, kun potilaalla on ruokatorviperäistä oireilua, esimerkiksi nielemisvaikeuksia, rintalastan alaisia kipuja tai happamia röyhtäyksiä. Tutkimuksia käytetään diagnosoinnissa ja tilannearvioissa tehtäessä hoitopäätöksiä jatkohoidosta.

Osa tutkimuksista voidaan tehdä pitkäaikaisrekisteröintinä potilaan kotioloissa. Silloin rekisteröinti tallennetaan digitaalisesti pieneen mukana kulkevaan tallentimeen. Tallennus kestää 24 tuntia. Pitkäaikaisrekisteröinnin etuna on se, että pitkän rekisteröinnin aikana oire ilmenee varmemmin kuin sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa.