Todistus vanhemman työnantajalle sairaan lapsen hoidontarpeesta

Lapsen ollessa sairaana ja vanhemman tarvitessa työnantajalle todistuksen sairaan lapsen hoidontarpeesta voi neuvolan terveydenhoitaja kirjoittaa todistuksen 1-3 päivää, poikkeuksena vesirokko 5 päivää. Muistathan, ettet tuo sairasta lasta neuvolaan. Mikäli tarvitset todistuksen työnantajalle, neuvolan terveydenhoitaja tekee puhelimitse arvion ja kirjoittaa todistuksen.

Voit myös varata ajan nopean palvelun hoitajan vastaanotolle (NOPA) Essoten – sähköiset palvelut/ Ajanvaraus

Mikäli lapsen sairaus lääkärin arvioita tai hoitoa on aika varattava Ensineuvon kautta p. 015 211411.

Kuume

Kuume on vain yksi merkki tulehduksesta. Lapsen muut oireet – kuinka pirteä lapsi on, kuinka syöminen sujuu, onko kipuja – ovat vähintään yhtä tärkeitä voinnin mittareita kuin lämpötila.

Kuumeinen lapsi puetaan kevyesti, ja hänelle annetaan runsaasti juotavaa. Lisäksi on hyvä huolehtia, ettei huoneen lämpötila ole korkea. Jos lapsi on veltto, kouristelee tai hengittää vaivalloisesti, on syytä ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriin. Kuume ei ole vaarallista, ja kuumeinen lapsi voi leikkiä, jos hän jaksaa.

Kuumeisen lapsen kotihoito-ohjeet alla olevasta linkistä:

Kuumeinen lapsi

Kurkkukipu ja nielutulehdus

Nielutulehduksen tärkein oire on joko jatkuva tai nieltäessä tuntuva kipu. Taudin voi aiheuttaa joko bakteerit tai virukset. Jos tauti on virusperäinen, siihen ei ole tehokasta lääkitystä. Virusperäisen nielutulehduksen oireita voidaan lievittää kipulääkkeillä ja juomalla lämmintä.

Jos taudin aiheuttaa A-ryhmän Beta-hemolyyttinen streptokokki, niin sitä kutsutaan angiinaksi. Angiinan hoito vaatii antibioottilääkityksen.

Päänsärky

Äkillistä lyhytkestoista päänsärkyä saattaa esiintyä minkä tahansa infektiotaudin yhteydessä. Tavallinen päänsärkylääke auttaa yleensä jos lapsella on päänsärkyä, mutta on hyvä ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriin jos lapsella on muita oireita kuten puhumisvaikeuksia, vaikeutta liikuttaa jäseniään, tai jos lapsi on veltto.

 Aivotärähdys

Lapsi voi saada aivotärähdyksen, jos hän kaatuessaan tai pudotessaan lyö päänsä. Lievissä tapauksissa lapsella voi olla päänsärkyä tai huonovointisuutta.

Jos lapsi menee tajuttomaksi, oksentelee, on sekava tai jos hänellä on voimakas päänsärky, hänet tulee viedä lääkäriin.

Lievissä tapauksissa lapsen tajunnantasoa ja vointia voi seurata kotona. Ensimmäisenä yönä pään loukkaamisen jälkeen lapsi on hyvä herättää kerran yön aikana, ja tarkistaa, että kaikki kunnossa. Kaikki on kunnossa, jos lapsi juttelee normaalisti ja vastaa esitettyihin kysymyksiin asiallisesti.

Vatsakipu, ripuli ja oksentelu

Vatsakivut ovat tavallisia lapsilla, ja niihin voi olla monta syytä. Äkilliseen, voimakkaaseen, useita tunteja jatkuvaan vatsakipuun tulee aina suhtautua vakavasti ja ottaa herkästi yhteys lääkäriin varsinkin jos vatsakipu voimistuu, siihen liittyy oksentelua, kuumetta, virtsaamisvaivoja tai selkeästi paikallista aristusta vatsalla.

Ripuloivan ja oksentelevan lapsen tärkein hoito kotona on huolehtia riittävästä nesteiden (ja suolojen) saannista. Lapsen normaali vuorokautinen nestetarve on

  • 1–10 painokilolle 100 ml/kg
  • 11–20 painokilolle 50 ml/kg
  • 20:n ylittäville painokiloille 20 ml/kg.

Esim. 26-kiloisen nestetarve on 10 × 100 ml + 10 × 50 ml + 6 × 20 ml = 1 620 ml.

Apteekissa on saatavilla ripulin hoidon tueksi ripulijuomaa esimerkiksi Osmosal ja Floridral. Lisäksi maitohappobakteerien on todettu lyhentävän ripulin kestoa.

Lääkärille tulee hakeutua kun:

  • lapsi on alle 6kk,
  • raju ripuli tai oksentelu, heikentynyt yleistila
  • epäily lapsen kuivumasta (ei virtsaa tai virtsa on tummaa, suun limakalvot kuivat, silmät kuopallaan)
  • yli 5 vrk kestänyt ripuli
  • verta ulosteessa

Rähmivät silmät

Silmän tai silmien rähmiminen on tavallisin oire silmän sidekalvon tulehduksesta. Toisinaan silmän sarveiskalvo voi myös samalla tulehtua. Tulehdus liittyy usein flunssaan, ja se on joko bakteerin tai viruksen aiheuttama. Tulehtunut silmä punoittaa, luomet ovat turvonneet ja luomet saattavat liimautuvat yhteen nukkuessa

Hoito-ohjeita:

  • puhdista silmä puhtaaseen veteen kastetulla vanutupolla ulkonurkasta sisänurkkaan päin pyyhkien, tai siihen suuntaan missä on enemmän rähmää,
  • puhdista molemmat silmät, vaikka vain toinen silmä olisi tulehtunut,
  • älä käytä samaa tuppoa kummankin silmän puhdistamiseen
  • rähmä irtoaa helposti kostutetulla vanutupolla pyyhittäessä eli puhdista silmää alussa varovasti
  • toista tarvittaessa puhdistaminen useamman kerran päivässä.

Silmän sidekalvontulehdus on usein erittäin tarttuva. Pese kädet huolellisesti ennen ja jälkeen silmän puhdistamisen. Jos rähmiminen on runsasta, rähmä on kellertävää, eikä lakkaa edellä mainitusta hoidosta huolimatta parissa päivässä, niin ota yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriin. 

Virtsatietulehdus

Virtsatietulehdus on seurausta bakteerien pääsystä virtsaputkeen ja siitä edelleen ylemmäksi virtsateihin. Lasten virtsatietulehdus edellyttää antibioottihoitoa.

Virtsatietulehdukseen liittyy isoilla lapsilla kirvely virtsatessa ja tihentynyt virtsaamistarve. Pienillä lapsilla oireet ovat usein epämääräisempiä ja niitä voi olla esimerkiksi pelkkä kuume, virtsan muuttaminen pahan hajuiseksi sekä vatsan toiminnan häiriö tai oksentelu.

Lapsen esinahan tulehdus

Terskan ja esinahan bakteeriperäinen tulehdus on yleinen leikki-ikäisillä. Se johtuu yleensä fysiologisesti ahtaasta esinahasta ja esinahan käsittelystä likaisin käsin. Oireina ovat esinahan punoitus, turvotus, märän eritys, aristus virtsatessa, kärttyisyys

Kotihoito-ohjeita:

– hoidoksi riittää lievissä tapauksissa kylvettely

Lääkäriin tulee hakeutua kun:

– esinahka on vahvasti punoittava ja turvonnut tai jos esinahan alta tulee märkää

Päätäit

Päätäitä voi esiintyä kenellä tahansa. Täiden esiintyminen ei merkitse sitä, että tartunnan saaneen henkilökohtainen hygienian hoito olisi huonoa. Päätäit lisääntyvät nopeasti, joten ne täytyy hoitaa välittömästi pois.

Päätäit ovat liikkuvia 1-4 mm pitkiä, harmaita ja litteitä loisia. Niitä on useimmiten korvien takana ja niskakuopassa. Oireena on mm. jatkuva kutina hiuspohjassa.

Hiukset tarkastetaan tekemällä tukkaan jakauksia 1 cm:n välein. Hiukset tutkitaan juuresta latvaan ja katsotaan, onko niissä täitä tai onko niihin kiinnittynyt saivareita. Saivareet ovat pieniä helmenharmaita täiden munia, jotka ovat tiukasti kiinni hiuksissa. Niitä voi havaita myös paljaalla silmällä.

Päätäiden hoito

Hoito on aloitettava välittömästi apteekista saatavalla täishampoolla.  Pese hiusten lisäksi kammat, harjat ym. täishampoolla.

Kihomadot

Kihomadot ovat ainoastaan ihmisessä viihtyviä loisia, ja niitä esiintyy maailmanlaajuisesti. Aikuinen kihomato on 2–12 mm:n pituinen, valkoinen ja hyvin nähtävissä paljain silmin. Munat sen sijaan ovat pieniä ja näkyvät vain mikroskoopilla.  Kihomato kulkeutuu ihmiseen useimmiten niin, että muna joutuu suuhun käsien välityksellä.

Naaraspuoliset madot tuottavat öisin munia peräaukon suulle. Munivasta naarasmadosta erittyy liimamaista eritettä, joka aiheuttaa iholla kutinaa. Öinen ja aamuinen kutina ja kaikenlaiset vaivat peräaukon suulla ja ulkoisten sukupuolielinten seudulla ovatkin tavallisin kihomatojen aiheuttama vaiva.

Kihomatoja voidaan tappaa suun kautta otettavalla pyrviinillä tai mebendatsolilla. Pyrviini on käsikauppalääke ja mebendatsoli on erityislupavalmiste, ja siihen tarvitaan resepti. Kumpikaan lääkevalmisteista ei tehoa kihomadon muniin. Siksi annos on toistettava 2–3 viikon kuluttua.

Kihomatopotilaan muut perheenjäsenet ovat usein oireettomia kantajia, joten koko perhe hoidetaan samalla kertaa. Päiväkodissa kannattaa tiedottaa tilanteesta, jotta mahdolliset muut infektoituneet hakeutuisivat hoitoon. Pelkkä lääkehoito ei useinkaan riitä, vaan munien kiertokulku katkaistaan pesemällä vuodevaatteet, yöpuvut ja -lelut. Niille esineille, joita ei voi pestä pesukoneessa, voi tehdä joko muutaman tunnin kuumakäsittelyn saunassa tai kylmäkäsittelyn kunnon pakkasessa ulkona tai pakastimessa yön yli. Kihomato-ongelma uusiutuu usein hoidon jälkeen. Useimmiten uusiutuneen ongelman syynä on uusi infektio ympäristössä olevista munista tai oireettomalta kantajalta lähipiirissä.