Lapsi kokee nälän tunteen kokonaisvaltaisena epämiellyttävänä olona ja kylläisyyden kokonaisvaltaisena hyvänä olona.  Tuntemukset  ohjaavat ja opettavat lasta syömään. Rintaruokinnassa läheisyys ja lämpö tyydyttävät samalla hoivatuksi tulemisen tarpeita.

Lapsen on hyvä antaa harjoitella syömistä alusta pitäen itse. Tällöin hän voi tutkia ruokaa aistien avulla (näkö, haju, tunto, kuulo, maku). Ruokaa saa ja pitääkin  tutkia ja opetella viemään suuhun.  Lapsen on hyvä aluksi syödä käsin.  Hienomotoristen taitojen karttuessa ruokaa menee enemmän suuhun ja vähemmän muualle. Kun lapsi ja aikuinen ruokailevat yhdessä, lapsi harjoittelee ruokailuvälineistön käyttöä mallioppimisen avulla.

Ruokarohkeutta tarvitaan uusiin makuihin ja ruokiin tutustuessa. Perheen ruoka- ja tapakulttuuriin lapsi tutustuu jo makuannosten kautta: mitkä ruuat ja maut ovat keskeisiä perheen ruokakulttuurissa. Tutustuminen jatkuu esimerkiksi elintarvikkeiden vuodenaikavaihtelun kautta sekä havainnoimalla eroja arki- ja pyhäruokien välillä. Ruokalajivalikoima laajenee ja mukaan tulee ruokalajeja jotka kuuluvat suomalaiseen ruokakulttuuriin ja joita tarjotaan varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.  Esineiden, asioiden ja kokemusten sanallistaminen auttaa lasta oman ruoka- ja syömiskokemuksen tulkitsemisessa ja ilmaisemisessa sekä  syömisen ilon löytämisessä.

Yhteiset ruokailuhetket toimivat oppimisympäristönä, jossa harjoitellaan myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen opetellen samalla terveyttä edistäviä ja monipuolisia ruokatottumuksia. Aikuisten ja lasten yhteiset, viihtyisät ja kiireettömät ruokailutilanteet edistävät monipuolista syömistä. Ruoasta puhuminen edistää lapsen sanavaraston laajenemista ja ruoka tulee tutuksi myös puheen kautta.

Aikuisen vastuulla on ruoka-ajoista ja ruokavalikoimasta päättäminen: mitä elintarvikkeita ostetaan ja mitä ruokaa valmistetaan. Lapsi tietää syömisen luontaisen säätelyn kautta minkä verran jaksaa syödä. Lapsen ruokahalu vaihtelee päivittäin ja kausittain. Luontainen syömisen sääntely häiriintyy herkästi. Sen vuoksi ei kannata tarjota energiapitoisia juomia, ylimääräisiä välipaloja, tuputtaa ruokaa tai vaatia syömään lautasta tyhjäksi.

Valikoiva syöminen tai nirsoilu kuuluu lapsen normaaliin itsenäistymiskehitykseen. Yleensä nirsoilu menee itsestään ohi, kun lapsella antaa rauhan itse päättää syömisestään. Tällöin saatavilla oleva ruokavalikoima on kuitenkin aikuisen rajaama: esimerkiksi mitä on lautasella ja jääkaapissa. Syömään pakottaminen voi saada aikaan vastenmielisyyttä ruokaa ja ruokailutilanteita kohtaan.

Lisätietoa ja vinkkejä ravitsemuskasvatukseen Neuvokas Perhe -sivuilta