Synnytyskivun lievittäminen

Synnytyskivun voimakkuus on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten synnyttäjän anatomia, persoonallisuus, aiemmat kokemukset ja mahdolliset pelot. Jonkinasteinen kipu kuuluu synnytykseen, mutta luonteeltaan synnytyskipu eroaa muista kivuista siten, että sen lopputulos on positiivinen ja palkitseva. Synnytyskivunlievityksen perustana ovat aina synnyttäjän omat tarpeet. Yksilöllisesti, yhteistyössä synnyttäjän kanssa valittu kivunlievitysmenetelmä on osa inhimillistä ja turvallista synnytystä. Mikkelin keskussairaalassa synnyttäjän käytössä on useita erilaisia lääkkeellisiä sekä vaihtoehtoisia, ei-lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä. Synnyttäjällä on mahdollisuus keskustella erilaisista kivunlievitysmenetelmistä ja niihin liittyvistä toiveista synnytyssalin kätilöiden kanssa jo synnytysvalmennuskäynnin yhteydessä tai synnyttämään saavuttaessa.

Mistä erottaa oikeat supistukset?

Jo raskauden aikana äidillä saattaa olla ”harjoitussupistuksia”, joiden aikana kohtu kovettuu ja saattaa tuntua myös lievää, kiristävää kivun tunnetta. Harjoitussupistukset eivät kuitenkaan tihene eivätkä vahvistu ajan kuluessa kuten oikeat supistukset. Alkavan synnytyksen tunnistaa siitä, että supistustuntemukset tulevat tiheämmin ja säännöllisemmin sekä alkavat muuttua kivuliaammiksi. Kipua on kuvailtu usein tylpäksi ja polttavaksi, joidenkin mielestä se muistuttaa voimakasta kuukautiskipua. Avautumisvaiheen synnytyskipu tuntuu suurimmalla osalla synnyttäjistä risti- ja alaselässä, muualla lantion seudulla sekä vatsalla. Joillakin synnyttäjillä kipua saattaa tuntua myös kyljissä ja reisissä.

Oikeat supistukset:

  • alkavat yleensä vähitellen alaselän tai vatsan alueelta
  • voimistuvat pikkuhiljaa
  • jatkuvat, vaikka synnyttäjä vaihtaa asentoa, liikkuu tai käy lepäämään
  • tihenevät koko ajan ja kestävät noin puolesta minuutista minuuttiin

Milloin täytyy lähteä sairaalaan?

Mikäli synnyttäjä ei ole saanut mitään erityisohjeita esim. neuvolasta, sopiva aika lähteä sairaalaan on kun:

  • supistukset ovat selvästi kivuliaita, niiden väli on alle 10 minuuttia ja ne ovat jatkuneet vähintään 2 tunnin ajan tai supistukset voimistuvat selvästi koko ajan
  • synnyttäjä huomaa tai epäilee että lapsivettä on mennyt. Lapsivettä saattaa joskus tihkutella, jolloin on vaikeampi tietää, onko kyseessä lapsivesi vai esim. valkovuoto. Mikäli on epävarma asiasta, voi soittaa synnytyssaliin ja kysyä lisäohjeita.

Sairaalaan täytyy ehdottomasti lähteä heti jos vauvan liikkeet ovat vähentyneet (liikelaskenta ei täyty), synnyttäjällä esiintyy runsasta, veristä vuotoa tai jatkuvaa kovaa kipua. Supistelun yhteydessä esiintyvä limainen vuoto, jossa on seassa hieman verta, on normaalia.

Synnytyssaliin voi soittaa aina tarvittaessa ja kysyä lisäohjeita, p. 044 351 2251.

Ei-lääkkeelliset kivunlievitysmenetelmät

Vaihtoehtoisia kivunlievitysmenetelmiä voidaan käyttää joko yksistään tai tukemaan lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä. Ei-lääkkeellisistä kivunlievitysvaihtoehdoista osaa voi käyttää jo kotona ollessa ennen synnyttämään lähtöä.

  • Asentohoito: liikkuminen, seisomaan nouseminen, asennon vaihto ja lantion keinuttelu vähentävät ristiselkää kohdentuvaa painetta ja voivat auttaa hallitsemaan supistuskipuja. Liikkuminen synnytyksen aikana on tärkeää ja kivun vuoksi ei kannata jäädä sänkyyn. Hyviä apukeinoja asennon löytämiseen on esimerkiksi keinutuoli ja jumppapallo.
  • Hengitys: synnyttäjä rentoutuu keskittyessään hengittämiseen. Rytminen hengitys vähentää lihasjännitystä ja lisää keskittymiskykyä. Rentoutumista voi auttaa myös musiikki, laulaminen ja oman mielen hallinta, jotka vievät ajatuksia pois kivusta.
  • Tukihenkilö: tukihenkilö voi helpottaa synnyttäjän oloa esimerkiksi hieromalla, pitämällä kädestä kiinni ja luomalla uskoa synnyttäjän omiin kykyihin.
  • Lämpö ja vesi: lämmin kylpy tai suihku rentouttaa lihaksia ja vahvistaa niiden verenkiertoa. Myös jyväpussin käyttö perustuu lämmön vaikutukseen. Helpotusta voi vastaavasti saada kylmähoidosta.
  • Aquarakkulat eli vesipapulat: aquarakkulat ovat kätilön antamaa kivunlievitystä. Tällöin steriiliä vettä ruiskutetaan 0,1 millilitraa 4-5 kohtaan synnyttäjän ihon alle. Injektio aiheuttaa voimakkaan kivun noin minuutin ajaksi, jonka jälkeen synnytyskipu häviää enemmistöllä synnyttäjistä. Aquarakkuloiden vaikutus kestää tunnista kahteen. Ne voidaan laittaa synnytyksen kaikissa vaiheissa ja tarvittaessa uusia.

Lääkkeelliset kivunlievitysmenetelmät

Synnytyskipu voi olla jossakin vaiheessa niin kovaa, että synnyttäjä tarvitsee tehokkaampaa kivunlievitystä. Mikkelin keskussairaalassa on saatavilla seuraavia lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä:

  • Vahvat kipulääkkeet eli opioidit:  Synnytyksen alkuvaiheessa käytetään Oxynormia suun kautta tai oxanestia pistettynä. Joskus opioideista voi aiheutua äidille pahoinvointia tai oksentelua.
  • Ilokaasu: Ilokaasu on hengitysmaskin kautta annettava kivunlievitysmenetelmä. Oikein käytettynä ilokaasu on tehokas kivunlievittäjä, sillä se tehoaa noin 60 prosenttiin synnyttäjistä. Se on turvallinen käyttää synnytyksen kaikissa vaiheissa, sillä se ei siirry synnyttäjän verenkierron kautta sikiöön, vaan poistuu elimistöstä hengityksen kautta. Ilokaasun haittavaikutuksina voi ilmetä pahoinvointia, eivätkä kaikki synnyttäjät pidä sen aiheuttamasta olosta.
  • Puudutukset: Epiduraali- ja spinaalipuudutuksen laittaa anestesialääkäri. Edellytyksenä puudutukselle on, että synnyttäjän ja syntyvän vauvan vointia voidaan seurata luotettavasti.
    • Epiduraalipuudutuksessa selkänikamien välistä laitetaan neula epiduraalitilaan ja sen kautta pujotetaan selkään kiinnitettävä ohut katetri, jonka avulla voidaan annostella puudutusainetta synnytyksen aikana. Puudutteen maksimivaikutus saavutetaan noin 20-25 minuutissa ja yhden puuduteannoksen vaikutus kestää yleensä noin 2 tuntia. Aluksi synnyttäjän tulee olla makuuasennossa puolisen tuntia, mutta sen jälkeen voi liikkua vapaasti. Epiduraalipuudutus laitetaan tavallisimmin synnytyksen ollessa varmasti käynnissä ja supistukset ovat säännöllisiä. Ennen pistämistä iho ja ihonalainen kudos puudutetaan. Epiduraalipuudutus voi aiheuttaa äidille pahoinvointia, oksentelua sekä syketaajuuden ja verenpaineen laskua.
    • Spinaalipuudutus on verrattavissa menetelmänä epiduraalipuudutukseen. Se laitetaan samalla tavoin, mutta selän spinaalitilaan. Merkittävin ero epiduraalipuudutukseen spinaalipuudutuksessa on se, että puudute menee selkäydinnesteeseen ja näin ollen vaikutus on nopeampi ja käytettävät lääkeainemäärät paljon pienemmät. Spinaalipuudutetta ei voida lisätä, vaan se annetaan kerta-annoksena ja vaikutus kestää 1-2 tuntia. Spinalipuudutus on hyvä kivunlievityskeino varsinkin uudelleensynnyttäjälle, jonka synnytys etenee nopeasti. Spinaalipuudutus aiheuttaa äidille herkemmin verenpaineen laskua ja tästä syystä synnyttäjän ja sikiön vointia seurataan erityisen tarkkaan.
    • Paraservikaalipuudutus on kohdunsuun paikallispuudutus. Se on erityisen käytetty uudelleensynnyttäjillä. Synnytyslääkäri ruiskuttaa laimeaa puuduteainetta erityisellä neulalla kohdunsuulle. Paraservikaalipuudutteen vaikutus alkaa nopeasti noin 1 – 2 minuutissa ja kestää noin 2 tuntia.  Haittana on puuduteaineen kulkeutuminen kohdun verenkiertoon ja istukan kautta sikiöön.
    • Pudendaalipuudutus on häpyhermon johtopuudutus, jota käytetään kohdun suun ollessa täysin auki eli ponnistusvaiheen alkaessa lievittämään ponnistusvaiheen kipua. Sen kivunlievitys perustuu sen vaikutukseen pehmentää välilihaa ja näin ollen lieventää pehmytosavastusta. Pudendaalipuudutuksen laittaa synnytyslääkäri ja sen vaikutus alkaa muutamassa minuutissa kestäen noin 1-2 tuntia.