YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10.2021 vietetään Asunnottomien yö -tapahtumaa ympäri Suomea. Asunnottomia on uusimman tilaston (ARA 2/2021) mukaan Suomessa 4341 henkilöä. Todennäköisesti luku on huomattavasti suurempi, sillä moni asunnoton oleilee kaverin tai sukulaisen luona, eikä näin ollen tule tilastoiduksi minkään palvelun kautta. Asunnottomuus keskittyy suurimpiin kaupunkeihin, mutta asunnottomia on joka puolella Suomea, myös Essoten alueella.

Asunnottomia ihmisiä kohdataan monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, niin myös Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Asunnottomien yön lähestyessä haluan jakaa muutamia ajatuksiani sosiaali- ja terveydenhuollon ammattialaisille asunnottomuuteen liittyen. Työskentelin ennen Essotelle siirtymistä pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneiden ihmisten parissa Helsingissä. Näkemykseni pohjautuvat käytännön kokemuksen lisäksi pro gradu -tutkielmaani, jossa haastattelin päälle parikymppisiä naisia, jotka olivat kokeneet pitkäaikaisasunnottomuuden.

Asunnottomuus on usein surkeiden sattumusten ja useiden huonojen vaihtoehtojen summa. Tutkimukseni naisten kohdalla lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet, lastensuojeluhistoria, uupumus, yksinäisyys, taloudelliset ongelmat ja tuen puute kasautuivat itsenäistymisvaiheeseen aiheuttaen tapahtumaketjun, joka johti kodin menettämiseen. Kodin menettämisestä alkoi negatiivinen kierre, joka särki naisten minäkuvaa, rikkoi sosiaaliset suhteet, aiheutti fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia sekä johti tapahtumiin, jotka olivat naisille traumaattisia.

Asunnottomuuden arki on raskasta ja traumatisoivaa

Asunnon menettäminen lisää nopeasti ihmisen päihteiden käyttöä, sillä asunnottomuuden arkea on vaikeaa sietää selvin päin. Päihteiden käyttäminen katkaisee helposti suhteet perheeseen ja ystäviin ja aiheuttaa irrallisuuden tunnetta itsestä ja muista. Myös arki muuttuu kaoottiseksi ja elämänhallinta katoaa. Päihteiden käyttäminen ja kodin puuttuminen vievät ihmisen nopeasti päihteitä käyttäviin porukoihin, sillä yöpaikkaa ei ole muualta tarjolla. Päihdemaailman ihmissuhteet ovat pinnallisia, epäluotettavia ja niihin liittyy monenlaista hyväksikäyttöä. Mikään ei ole siinä maailmassa ilmaista.

Asunnottomuuden arkeen liittyy jatkuva liikkeellä oleminen, väsymys, nälkä, kylmä, turvattomuus, väkivallan pelko, oman tilan puute, toisten nurkissa majailu ja yksityisyyden katoaminen. Omia arkirutiineja terveyden ja hyvinvoinnin suhteen ei voi ylläpitää silloin kun ei ole pysyvää yöpaikkaa. Itsestä huolehtiminen jää toissijaiseksi asiaksi päihteiden käytön muuttuessa riippuvuudeksi. Tällaisessa tilanteessa jokainen päivä ja yö on pitkä aika.

Myös väkivallan kokemukset ovat osa asunnottomuuden arkea. Väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa häpeää, syyllisyyttä ja lisää turvattomuutta. Omista kokemuksista on vaikeaa kertoa, sillä myös asunnottomuuden kokemus on häpeällinen. Väkivalta on päihdepiireissä hyväksytty ja ”normaali” toimintapa hoitaa asioita, jotka usein kietoutuvat huumeiden hankintaa ja niihin liittyviin velkoihin. Epänormaaleista asioita ja kaltoin kohtelusta tulee nopeasti normaali osa arkea. Naiset kokevat väkivaltaa usein myös parisuhteissa, joista haetaan turvaa asunnottomuuden ja päihdemaailman keskellä. Päihdepiirien parisuhteet ovat kuitenkin fyysisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön sekä henkisen väkivallan kuten alistamisen ja mitätöinnin paikkoja.

Asunnottomuuden leima

Asunnottomuus yhdistettynä mielenterveys- ja päihdehäiriöihin sekä heikkoon taloudelliseen tilanteeseen asettaa kenet tahansa haavoittuvaan asemaan sekä tilanteeseen, jossa ihminen harhailee pirstaloituneessa palvelujärjestelmässä. Monet pitkäaikaisasunnottamat ovat palveluiden ”superkäyttäjiä”, sillä he asioivat päivystysluontoisten palveluiden kanssa usein kuten poliisin, ensihoidon, sairaalan päivystyksen, sosiaalitoimen tai diakoniatyön kanssa. Kenelläkään ammattilaisella ei ole asiakkaan tilanteesta kokonaisvaltaista käsitystä, eikä asiakas saa riittävää apua ja tukea mistään.

Asunnottoman ja päihderiippuvaisen stereotypiat ovat edelleen vahvoina myös ammattilaisten mielessä. Haastattelemani naiset kertoivat kohdanneensa palveluissa poiskäännyttämistä, tilanteensa vähättelyä, voivottelua, moralisointia ja nuivaa kohtelua. Osittain tämän takia avun saaminen ja siihen sitoutuminen olivat vaikeaa. Traumaattiset kokemukset aiheuttivat näköalattomuutta, toivottomuutta ja elämän merkityksettömyyttä. Poiskäännyttäminen aiheutti pettymyksen ja turhautuneisuuden tunnetta. Sen takia on helpompi muodostaa ympärille ”näkymätön panssari”, jonka alle todelliset tunteet ja pettymykset voi kätkeä. Se näyttäytyy ulospäin kovuutena, jopa aggressiivisuutena ja sen takia saa nopeasti ”hankalan asiakkaan” leiman.

Nähdyksi tulemisen voima

Monesti pitkäaikaisasunnottomissa nähdään päihteiden käytön kokonaistilannetta salaileva, motivaation kadottanut, rikoksia tekevä ja aggressiivisesti käyttäytyvä henkilö, joka ei sitoudu mihinkään. Tämän kaltainen kuva itsestään ei imartele ketään. Asunnottoman ihmisen näkeminen toisenlaisina kuin stereotypia olettaa, on muutoksen kannalta tärkeä asia. Jokaisen asunnottoman tai päihteitä käyttävän ihmisen näkeminen arvokkaana ja heidän kunnioittamisensa tilanteesta huolimatta antaa tilaa ajatukselle, että elämäntilanne voi muuttua.

Vaikka ihmisen on itse tehtävä valinnat ja otettava vastuu omasta elämästään, on soteammattilaisten vastapuheella ja vierellä kulkemisella on suuri merkitys, vaikka se olisikin vain pieni hetki. Pelkkä oma motivaatio ei riitä laaja-alaisen syrjäytymisen keskellä muutokseen. Pienillä interventioilla, konkreettisella avulla ja työntekijöiden arvostavalla suhtautumisella on kuitenkin rohkaiseva ja kiinnipitävä merkitys, joka vie kohti muutosta.

Ilman kotia ei ole mitään muutakaan

Asunnottoman ihmisen tilannetta ei kuitenkaan muuta mikään muu kuin oma koti. Oman kodin kautta rakentuu ihmisen perusturvallisuus ja elämänhallintaa tukevat arkirutiinit. Ennen omaa kotia pitäisi olla mahdollisuus tilapäismajoitukseen, jotta akuuttitilanne saadaan rauhoittumaan ja ihminen on yönsä turvassa ja lämpimässä. Suomen sääolosuhteissa katuasunnottomuus on hengenvaarallinen tilanne suurimman osan aikaa vuodesta. Tilapäismajoituksen (SHL 12§, 21§) puute on ongelma monen kuntayhtymän alueella, niin myös täällä Essotessa. Tilapäismajoitusta, jossa olisi tukea tilanteen selvittelyyn tarjolla, ei yksikertaisesti tällä hetkellä ole. Sen takia joudutaan joka kerta miettimään ”luovia” ratkaisuja. Moni asunnoton viettää yönsä poliisin putkassa tai sairaalan päivystyksen vuoteella. Jokainen asunnottomana vietetty vuorokausi lisää riskiä joutua väkivallan tai erilaisen hyväksikäytön kohteeksi, jonka seurausten hoito on pitkäkestoista ja kallista yhteiskunnalle. Asunnottomien ihmisten majoittaminen ja tukeminen tulevat pitkässä juoksussa halvemmaksi kuin se, että asiakas pyörii vuodesta toiseen päivystyspalveluissa ja syrjäytyy täysin ulos yhteiskunnasta. Toivottavasti tämä asia on tulevaisuudessa toisin myös Essoten alueella.

Martta Viisanen

Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä, Sosiaali- ja kriisipäivystys

Lisää tietoa asunnottomuudesta:

Asunnottomien yö

Asunnottomuuden tilastot

Nuorten naisten asunnottomuus

Nuorten asunnottomuus – Katu ei ole koti: