Olen Haaparannan Maija, toinen Essoten sairaalapapeista. Unelma tähän työhön alkoi itää jo opiskeluaikoina eli yli kymmenen vuotta sitten.

Silloin olin kuitenkin kouluttajien mielestä liian nuori tehtävään, joten lähdin seurakuntaan papin töihin ja kotirintamalla kotiäidin hommiin kasvamaan ja saamaan lisää elämäkokemusta. Odotus palkittiin. Tämän vuoden aprillipäivänä aloitin nykyisessä virassani.

Työskentelen Essoten alueella ja olen potilaita, heidän omaisiaan ja henkilökuntaa varten. Työhön kuuluu kriisityötä, saattohoitoa, sielunhoitoa eli keskustelukumppanina olemista, rippikoulun pitämistä, kirkollisia toimituksia (kaste, vihkiminen, hautaan siunaaminen), hartaushetkiä, yksityisiä ehtoollisia ja erilaisten ryhmien vetämistä.

Maija Haaparannan unelma sairaalapapin työstä alkoi itää opiskeluaikoina. Kuva: Maaria Nykänen

Haluan olla ihmisten henkisenä ja hengellisenä tukena tavalla, jonka kukin kulloinkin kokee mielekkääksi. Jos tähän pystyn, silloin olen mielestäni onnistunut siinä, mihin minut on palkattu.

Työni on vaativaa ja siksi minulle mielenkiintoista, mielekästä ja palkitsevaa. Jokainen kohtaaminen on erilainen, vaatii virittäytymistä toisen ihmisen taajuudelle ja antautumista vuorovaikutukseen. Ihminen on valtavan mielenkiintoinen olento päältä ja sisältä päin.

Usein ajattelen työssäni olevani ihmisyyden ihmettelymatkalla, itsekin kasvamassa ja oppimassa koko ajan lisää. Kivutonta tuo kasvu ei ole, mutta kasvukivuthan ovat osa elämää.

Elämässäni olen kohdannut ja läpikäynyt monenlaisia kriisejä, sairautta ja kuolemaa. Ajattelen, että nämä kokemukset ovat pätevöittäneet minua tähän tehtävään. Sillä tavalla olen antanut niille merkityksen ja tarkoituksen.

Ne ovat myös antaneet lujuutta seisoa toisen ihmisen rinnalla silloin, kun hänen omat jalkansa horjuvat. Ne ovat avanneet minussa sallivuutta sille, että jokainen kohtaa elämänsä kriisit omalla tavallaan. Tuo tapa saattaa toisten mielestä olla outo ja omituinen, mutta jos siitä ei ole vahinkoa itselle tai muille, antaa mennä vaan.

Työfilosofiani kiteytyy hyvin Juha Tapion laulussa Niin kuin sinäkin:

Joskus jokainen tuntee vaiheluita onnen, elon iskut ymmärtää, vaikket kyyneleitään nää. Sillä joskus jokainen on ollut vailla lohduttajaa niin kuin sinäkin. Minä seison vierelläsi, ja maailma jos loppuu, se alkaa uudestaan.

Maija Haaparanta

Kirjoittaja toimii Essoten sairaalapastorina