Mikkelin kaupungin palkkaamista kesätyöntekijöistä muodostuvat Piristyspartiot kiertelevät kesäisin Essoten vanhus – ja vammaispalvelujen yksiköissä. Piristystoiminnalla on paljon positiivisia vaikutuksia vanhuksiin, olipa kyseessä sitten pieni jutusteluhetki tai vaikkapa frisbeegolfin kokeileminen.

Piristyspartiotoiminta on osoittautunut onnistuneeksi, ja partioiden lukumäärä on vuosien mittaan kasvanut yhdestä kolmeen.  Piristyspartioiden tehtävänä on nimensä mukaisesti piristää ja ilahduttaa ikäihmisiä ja tarjota heille mielekästä ja osallistavaa tekemistä.

Ohjelmaan on kuulunut muun muassa musiikkia ja laulamista, uusien lajien kokeilemista sekä pelejä, kuten bingoa ja mölkkyä. Toiminnasta on saatu paljon kiitosta. Vanhukset ovat olleet ilahtuneita, ja psykologiaan peilaten Piristyspartiotoiminnalla on vielä syvempi merkitys esimerkiksi yhteenkuuluvuuden ja arvostuksen tunteiden kannalta.

Lauluhetki.

Piristyspartio Maslowin hierarkiassa

Maslowin esittelemän tarvehierarkian mukaisesti ihmisen tarpeet voidaan kuvata pyramidin muodossa. Pyramidin pohjalla ovat ihmisen perustarpeet eli hengissä säilymisen edellytykset, kuten ruoka, juoma ja puhdas hengitysilma. Seuraavilla, yhä korkeammilla tasoilla ovat tarve turvallisuudesta, tarpeet yhteenkuuluvuudesta ja rakkaudesta, tarpeet arvostuksesta, ja aivan korkeimmalla tasolla pyramidin huipulla on ihmisen tarve toteuttaa itseään. Maslowin mukaan ihminen ei voi edetä ylemmille tasolle, elleivät alempien tasojen tarpeet ole täyttyneet.

Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta piristyspartiotoiminta keskittyy ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden, rakkauden, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeisiin, sillä esimerkiksi palvelukeskuksissa alemmat tarpeet, kuten perustarpeet, on tietysti jo tyydytetty. Piristyspartiotoiminta on siksi todella merkittävää, että sen avulla ikäihmiset voivat yltää yhä korkeammille pyramidin tasoille, mikä ei valitettavasti aina ole mahdollista palvelukeskuksissa, sillä osallistava toiminta saattaa jäädä arjessa vähemmälle huomiolle.

Toimintahetket alkavat usein siten, että ikäihmiset kokoontuvat yhteen tilaan. Vaikka kaikki eivät voisikaan osallistua esimerkiksi huonon fyysisen kunnon vuoksi kaikkiin aktiviteetteihin, on kuitenkin kokemus mukanaolosta hyvin tärkeä ja se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parhaimmillaan yhteisten toimintahetkien myötä päivän päätteeksi on syntynyt uusia, orastavia ystävyyssuhteita.

Joskus aktiviteeteissa tarvitaan myös tiimityöskentelyä, jolloin ryhmän me-henki saadaan nousuun. Yhdessä tekemisen ja osallistumisen, oli se sitten aktiivista tai vaikkapa istumista samassa tilassa, myötä yhteenkuuluvuuden tunne ikäihmisillä lisääntyy ja kontaktit muihin parantuvat ja siten Piristyspartiotoiminnalla voidaan taistella yksinäisyyttä vastaan. Ikäihmiset pääsevät vaikuttamaan toiminnan sisältöihin ja osallistumaan siihen juuri niin paljon kuin itse haluavat. Nämä kokemukset osallisuudesta ovat hyvin tärkeitä, jotta vanhus kokisi olevansa osa omaa yhteisöään ja pystyvänsä vaikuttamaan.

”Uskalsin minäkin laulaa”

Ikäihmiset ovat myös päässeet toteuttamaan itseään esimerkiksi laulamisen ja piirtämisen myötä. Hyvin monesti vanhukset ovat aluksi epäilleet omia laulutaitojaan, ja syynä saattaa olla vaikkapa se, että kansakoulussa opettaja on moittinut jonkun laulutaitoa, ja epävarmuus laulamisesta on jatkunut tähän päivään asti. Lopulta kuitenkin useimmat ikäihmiset ovat lähteneet omaan tahtiin mukaan yhteislauluun ja lopulta heiltä on tullut ilahtuneita kommentteja, kuten ”uskalsin minäkin laulaa” ja ”enpä ole laulanut vuosikymmeniin, mutta oli mukavaa.” Nämä kommentit ovat yksi työn parhaista puolista.

Piristyspartiotoiminnassa on myös hyvin ystävällinen ja positiivinen ilmapiiri, ja kehuja on kuultu ikäihmisten ja piristyspartiolaisten välillä kumpaankin suuntaan. Uskaltamisen, osallistumisen ja kehujen myötä vanhusten arvostus itseään kohtaan on noussut, ja luultavasti jatkossa kynnys laulamiseen on madaltunut. Näin ikäihmiset saavat varmuutta paitsi osallistua, myös kenties kertoa mielipiteitäänkin rohkeammin esimerkiksi hoitoonsa liittyen.

Piristyspartiotoiminta myös ylläpitää ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, ja mahdollistaa niiden säilymisen pidempään. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, ja Piristyspartio tukee tämän kokonaisuuden toimintaa.

Vanhuksen fyysistä toimintakykyä vahvistavat esimerkiksi tuolijumpat, joita voi soveltaa sopiviksi hyvin erikuntoisille ihmisille, joten oikeastaan kuka tahansa voi niihin osallistua. Venytykset, käveleminen paikasta toiseen, käsien ja jalkojen heiluttelu musiikin tahdissa ja esimerkiksi pianon soittamisen jäljitteleminen tekevät paitsi hyvää lihaksille, voivat parhaimmillaan tuoda vanhuksille lisää varmuutta liikkua.  Lisäksi päivän aktiviteetit kuluttavat energiaa sen verran, että illalla on varmasti helpompaa nukahtaa syvään uneen.

Piristyspartio on kävelyllä Kirjalassa.

Toimintahetkissä tutustuu uusiin ihmisiin

Myös psyykkistä toimintakykyä vahvistavat monet asiat Piristyspartiotoiminnassa. Esimerkiksi muistipelit, sananlaskujen muisteleminen, tarinoiden kertominen ja henkilöiden tunnistaminen kuvista parantavat muistin toimintaa ja palauttavat taas mieleen sellaisia muistoja, jotka on voitu jo unohtaa. Piristyspartioiden järjestämät iloiset toimintahetket myös parantavat elämänlaatua ja nostavat mielialaa. Siten myös tulevaisuuskin saattaa alkaa näyttää yhä valoisammalta.

Piristyspartiot huolehtivat myös sosiaalisesta hyvinvoinnista. Toimintahetkissä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja kokoontumaan isolla porukalla yhteen, mikä lisää yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Palvelukeskuksissa vanhus saattaa helposti tuntea itsensä yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi, sillä koko rakennus voi vaikuttaa sokkeloiselta ja tuttuja ei välttämättä päivän aikana näy.  Sosiaalinen toimintakyky aktivoituu myös esimerkiksi yhdessä jutellessa tai pelatessa; jotkut ikäihmiset kertovat toisilleen elämänsä varrella sattuneista tuskallisistakin kokemuksista, jolloin kuuntelijana olleelta vaaditaan empatiakykyä ja kuuntelutaitoa, ja pelatessa taas tarvitaan kannustusta ja kehuja, jotta oma joukkue menestyisi. Lisäksi myös ulkoiluhetket yhdessä isommallakin porukalla ovat mahdollisia, sillä Piristyspartioon kuuluu peräti kuusi jäsentä, joten esimerkiksi pyörätuolissa istuvia ikäihmisiä voi kerralla lähteä matkaan saman verran.

Tukemalla kaikkia kolmea osaa psykofyysissosiaalisesta kokonaisuudesta voidaan siis ehkäistä laitostumista eli oman aktiivisuuden vähenemistä tai loppumista, ja tukea toimintakyvyn ylläpysymistä. Piristyspartiotoiminnan avulla voidaan vahvistaa vanhuksen käsitystä hänen identiteetistään eli siitä, kuka hän on, mitä hänen elämäänsä on kuulunut ja kuuluu nyt, sekä mitä hän pystyy ja tykkää tehdä.

Nuoret saavat vastuuta

Piristyspartiotoiminta ei ole hyödyksi vain vanhuksille, vaan ehdottomasti myös nuorille kesätyöntekijöille. Työ on melko itsenäistä, ja nuoret pääsevät perehdytyksen jälkeen suunnittelemaan osallistavan toiminnan sisältöä ja luomaan aikatauluja.

Nuoret pääsevät ottamaan vastuuta ja saavat kokemusta ryhmänä toimimisesta sekä toiminnan vetämisestä erikuntoisille ihmisille ja lisäksi vuorovaikutustaidot kehittyvät. Blogia kirjoittamalla ja täyttämällä jokaisesta paikasta päivän päätteeksi palautelappuja, joissa kysytään esimerkiksi opituista asioista ja onnistumisista, nuoret pääsevät myös arvioimaan ja reflektoimaan omaa toimintaansa.

Tietysti nuoret pääsevät myös tapaamaan ikäihmisiä, joilla riittää oppeja ja elämänkokemuksia nuorille jaettavaksi.  Partiossa toimii myös yksi tiiminvetäjä, joka on useimmiten sosiaali- ja terveysalan opiskelija, jolla on hieman enemmän vastuuta kuin muilla partion jäsenillä. Tiiminvetäjät saavat tärkeää kokemusta johtamisesta, neuvottelemisesta ja kompromissien tekemisestä.

Piristyspartiotoiminnalla on myös yhteiskunnallista merkitystä, sillä tämä kuukauden kestävä kesätyö toimii ikkunana vanhustyöhön ja yleensäkin työelämään. On mahdollista, että joku työntekijöistä päätyy vielä vanhustenhoitoalalle näiden kesätyökokemusten myötä.

Mikkelin kaupunki aloitti mahtavan toimintaidean kehittämisen. Yhteistyö ja kehittäminen ovat jatkuneet Essoten kanssa. Piristyspartiotoiminnassa yhdistyvät niin vanhusten kuin nuortenkin kokemat hyödyt. Tämä on Mikkelin kaupungilta hieno panostus, josta muutkin kaupungit voisivat ottaa mallia.

Reetta Vuorela

Kirjoittaja on Piristyspartion tiiminvetäjä ja sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.