Yhteistyö ja potilaan osallisuus nousivat kansainvälisen terveydenhuollon laatu ja turvallisuuskonferenssin pääaiheiksi Amsterdamissa 3.-5.5.2018. Nämä teemat tulivat esiin lähes kaikista kymmenissä esityksissä ja suurimmasta osasta postereista, joita oli esillä yli 700.

Oli mielenkiintoista kuulla, miten terveydenhuollossa on maailmanlaajuisesti ihan samoja haasteita. Eri kulttuureissa toiset haasteet ovat mittavampia ja toiset taas yksinkertaisempia.

Itse huomasin, että Suomessa on paljon tehty, mutta paljon on myös opittavaa. Seuraavassa nostan muutamia konferenssin teemoja, kokemuksia ja ajatuksia niistä.

Jätetään siilot

Luodessamme laadukasta ja turvallista hoitoa toivomme, että terveydenhuolto ei ole yhden lääkärin, yhden osaston tai edes yhden organisaation käsissä. Meidän täytyy jättää siilomme ja tehdä yhteistyötä. Niin voidaan tehdä sekä organisaatioiden- ja kaikkien sidosryhmien sisällä ja niiden välillä ja siten taata turvallinen ja laadukas hoito.

Näillä ajatuksilla toivotti konferenssivieraat tervetulleiksi puheenjohtaja, professori Ian Leistikow (Erasmus University Rotterdam). Osallistujia oli 3500 yli 75 maasta.

Patients involved – asiakkaat mukaan

Jouko Hänninen lasten polilla
Lasten poliklinikan tutkimushuoneeseen oli tuotu lasten itsensä toivomia varusteita, mm. tablettitietokone.

Tästähän meilläkin puhutaan, asiakkaat halutaan mukaan oman terveytensä ja hoitonsa asiantuntijoiksi, kehittämään terveydenhuollon toimintaa sekä kumppaniksi terveydenhuollon ammattilaisille.

Konferenssin ensimmäinen päivä oli ns. Experience day (kokemuspäivä), jossa pääsimme vierailemaan Green Heartin sairaalassa Goudassa. Tutustuimme geriatriseen osastoon, lasten poliklinikalle ja synnytys/ vastasyntyneitten lasten osastolle.

Kuulimme esityksen, jossa yksityisesti toimiva kätilö tekee yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa. Asiakas voi tulla sairaalaan synnyttämään oman kätilönsä kanssa. Erikoissairaanhoito tulee apuun pyydettäessä, jos synnytyksessä tulee ongelmia.

Hollannissa noin 40 prosenttia äideistä synnyttää kotona, mikä on mielestäni suuri määrä. Yhteistyö yksityisten kätilöiden ja julkisen erikoissairaanhoidon kanssa on oltava sujuvaa.

Lasten poliklinikalla on asiakkailta kysytty, mitä he haluaisivat tutkimushuoneeseen. Kattolamppu oli hieno, sieltä löytyi myös tabletti pelaamista tai musiikinkuuntelua varten.

 

Hetket, joilla on merkitystä

Kymmenien luentojen ja esitysten lisäksi jokainen päivä aloitettiin ja lopetettiin Keynote- sessioilla. Näissä oli konferenssin huippupuhujat.

Keynote- sessioissa kuultiin huippupuhujia.

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät professori Maureen Bisognano (Institute for Healthcare Improvement (IHI), USA) ja tutkija Dan Heath (Duke University´s CASE Center, USA) puhuessaan siitä, miten luodaan hetkiä, jotka ovat merkityksellisiä.  Pieniä asioita, suuria tarinoita.

He puhuivat kokemuksista, joista jotkut ovat huomattavasti mieleenpainuvampia ja merkityksellisempiä kuin toiset. Hetki poikkeuksellista palvelua, josta asiakas ei voi lopettaa puhumasta.  Hetkellinen ajatus, joka auttaa työntekijäryhmää omaksumaan uuden näkemyksen. Se hetki myötätuntoa, joka tekee potilaan taakasta kevyempää.

Johtajat, opettajat ja terveydenhuollon ammattiliset työskentelevät työntekijöiden-, opiskelijoiden- ja potilaiden sitoutumisen lisäämiseksi. Näissä keskusteluissa on usein kuitenkin keskitytty ongelmien korjaamiseen, Dan Heath kutsuu näitä ”täyttökuopiksi”, eikä niissä luoda ikimuistoisia kokemuksia, ”nosteta huippuja”. Heathin tutkimus kuitenkin osoittaa, että on paljon arvokkaampaa rakentaa huippuja.

Kuinka sitten huippuja luodaan?  Heath kertoi ”The Power of Moments” -kirjastaan, joka paljastaa neljä elementtiä, jotka luovat hetkiä. Näiden elementtien ymmärtämisen avulla voimme luoda hetkiä, jotka herättävät iloa, yhteyttä ja näkemystä.

Jotkut voimakkaimmat hetket saattavat sisältää nuo kaikki elementit.

  • NOSTATUS. Mieti, kun tuore ylioppilas painaa lakin päähänsä, sitä tunnetta: ” YES – Minä tein sen!”
  • UNELMA tai sitä ajatusta, joka on toisluokkalaisella ” tuo voisin olla minä!”
  • YLPEYDEN tunne, kun tulee hyväksytyksi opiskelemaan haluamaansa paikkaa sekä
  • YHTEENKUULUVUUDEN tunne, kun jakaa tärkeän hetken tai asian kannustavien ihmisten kanssa.

Joskus nämä elementit voivat olla hyvin henkilökohtaisia. Jossain kotonasi on aarre, joka on kallisarvoinen sinulle, mutta merkityksetön muille. Se voi olla päiväkirja tai laatikko ullakolla. Ehkä tärkeimmät asiat on liimattu jääkaapin oveen, jotta näet ne joka päivä.  Missä hyvänsä aarteesi onkaan, se sisältää todennäköisesti edellä mainittuja elementtejä.

Ajattelemisen aiheita nousi itselleni: Miten minä voisin tehdä perheeni, työkaverin tai potilaan hetkestä hieman paremman? Mistä voin tietää, mikä on juuri hänelle merkityksellistä?

Uskoisin, että kysymällä ja kuuntelemalla pääsee jo aika pitkälle. Lisäksi tarvitaan se pieni teko, joka voi olla toiselle suuri.

 

Breakin the rules for better care – Parempaa hoitoa sääntöjä rikkomalla

Tämän luennon nimi houkutteli kuulemaan. Ei kai sääntöjä saa rikkoa? Entä, jos joskus voisikin tehdä poikkeuksen? Mitä jos säännön rikkominen luo potilaalle erityisen merkityksellisen hetken?

Jos voisit rikkoa tai muuttaa sääntöä potilaiden tai henkilökunnan paremman hoidon vuoksi, mitä se olisi? Yhden viikon ajan terveydenhuollon johtajat ympäri Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Eurooppaa kysyivät potilailtaan ja henkilökunnaltaan tämän yksinkertaisen kysymyksen.

Vastaukset valaisivat. Tämä ponnistus vaikutti siihen, että terveydenhuollon johtajat tutustuivat satoihin sääntöihin ja toimintatapoihin, jotka kehitettiin hyvissä aikomuksissa, mutta niillä ei ollut kovinkaan paljon parannettava hoitoon tai hoitokokemukseen.

Luennon pitäjät ovat kiertäneet maita ja haastaneet terveydenhuollon organisaatioita rikkomaan sääntöjä paremman hoidon vuoksi. Mietin, että joskus meilläkin asioita tehdään tietyillä tavoilla, sen tarkemmin ajattelematta miksi. Minkäköhänlaisia sääntöjä Essotessa löytyisi rikottavaksi?

 

Postereiden meri

Konferenssikeskuksen halli oli täytetty sadoilla postereilla.  Luentojen väliajat menivät kierrellessä ja lukiessa toinen toisiaan mielenkiintoisempia kehittämistöitä. Mainitsen tässä mielestäni kolme parasta. Järjestys perustuu yksin minun mielipiteeseeni ja sidonnaisuudet ovat saattaneet vaikuttaa valintaan.

Ensimmäinen sija menee ylilääkäri Jarmo Lappalaisen ja koulutusylilääkäri Jouko Hännisen posterille.

Aiheena oli selvitys perusterveydenhuollon puhelintakapäivystyksestä Essotessa, jossa selvitettiin parantaako virka-ajan ulkopuolinen kokeneiden yleislääkäreiden toteuttama puhelinkonsultaatio iäkkäiden hoitoa vanhustenhuollossa. Tuloksien mukaan päivystykseen lähettämisen tarve väheni lähes 70 % ja päivystykseen lähetettävien potilaiden hoidon tarve oli tunnistettu hyvin.  Toiminta koettiin hyödylliseksi sekä hoitajien, että lääkäreiden mielestä.  Posteri oli hyvin tehty ja selkeä sekä aihe oli ajankohtainen ja tärkeä.

Koulutusylilääkäri Jouko Hänninen ja ylilääkäri Jarmo Lappalainen esittelivät perusterveydenhuollon puhelintakapäivystyksen kehittämistyötä.

Toiselle sijalle valitsin hauskasti tehdyn ja markkinoidun työn ”Kuinka saadaan tehtyä 30 minuutin työt 15 sekunnissa”. Yksinkertaista, kun käytät nyt 15 sekuntia enemmän aikaa tehdäksesi työn heti ensivaiheessa, säästät jonkun muun työtä jatkossa 30 minuuttia. Hei, tämä voisi toimia!

Kolmanneksi valitsin posterin, joka kokosi konferenssin teemaa, yhteistyötä.

Neljä tapaa parantaa terveydenhuoltoa yhdessä potilaiden ja palveluiden käyttäjien kanssa.  Neljä Co: ta

  • Co – qualification – osallistamalla potilaat mukaan kehittämishankkeiden suunnitteluun varmistamme potilasnäkökulman ja kehittämistyön objektiivisuuden.
  • Co – education – osaamisen kehittäminen yleensä koskee ammattilaisia, mutta myös potilaat hyötyvät siitä. Yhteinen koulu ammattilaisille ja potilaille.
  • Co- working – henkilökohtainen kokemus potilaana tärkeäksi osaksi tehtävien ratkaisua. Potilaiden rekrytointi konsulteiksi (meillä taidetaan puhua kokemusasiantuntijoista).
  • Co – creation – potilaiden ja ammattilaisten kumppanuus kehittämistehtävissä.

Osallistuminen tapahtumaan oli huikea kokemus. Sitä ikään kuin sukelsi valtavaan tiedon ja kehittämisen mereen. Yhteenvetona voi todeta matkan olleen antoisa. Sain paljon ajateltavaa ja opittavaakin vielä on.

Totuus on se, että kaikki on omassa päässäni. Se miten kohtaan asioita ja ihmisiä tai miten teen yhteistyötä. Paljon pieniä asioita, joilla voi vaikuttaa isosti.


Heli Järnefelt

 

Heli Järnefelt
Kirjoittaja toimii kehittämispäällikkönä Essoten Kehittämisyksikössä.
heli.jarnefelt [at] essote.fi