Usein työn arjessa työntekijät huomaavat, mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä vaatisivat muutosta. Nämä huomiot kuitenkin usein jäävät työtiimin sisäiseksi keskusteluiksi.

Asiakkailla taas on paljon kokemuspohjaista tietoa, mikä on auttanut heitä ja millaisia palveluja he tarvitsisivat. Yksittäisiä viestejä menee varmasti asiakaspinnasta päättäjien tietoon, mutta luulen, että suurin osa tästä tiedosta jää asiakkaan omaan pohdintaan. Koska me emme kysy.

Aikuisten arkea tukevia sosiaalipalveluja järjestetään hyvin perinteisesti, vaikka ei ole juurikaan tutkittua tietoa siitä, mikä palvelu vaikuttaa asiakkaan tavoitteeseen nähden edistävästi tai päinvastoin. Laki määrittää puitteet palveluille, muttei kerro, mitä palvelun tulisi pitää sisällään tai miten se pitäisi järjestää.

Palveluja asiakkaalle annettaessa lähtökohtana ovat tietysti asiakkaan tarpeet. Eteen tulee kuitenkin toistuvasti tilanteita, joissa asiakkaan tarvetta joudutaan sovittamaan olemassa oleviin palveluihin, vaikka palvelujen pitäisi joustaa asiakkaiden tarpeisiin.

Palvelujärjestelmä on hajanainen ja palvelujen heikkous on niiden pirstaleisuus. Koska todellista verkostoitunutta yhteistoimijuutta ei ole, saattaa yhteen asiakkaaseen kohdentua jopa päällekkäistä resurssia vailla yhteisiä tavoitteita ja toinen voi jäädä täysin vaille palvelua.

Tämän vuoksi olisi tärkeää seurata asiakkaiden palvelupolkuja, joiden avulla rakentuu kuva siitä, mitä alueen palveluja asiakkaat käyttävät ja mitä toimijoita he tapaavat. Tietoa tarvitaan, jotta palveluja voidaan kehittää tarveperusteiseen suuntaan ja kohdentaa resurssia paremmin.

Toki tietoa on jo olemassa. Mutta tieto on hajallaan, eikä tiedon jakamiseen ole käytäntöjä. Jos minä tiedän talon olevan punainen, sinä sen olevan puurakenteinen ja kolmas sen olevan kaksikerroksinen, kokonaiskuva muodostuu meidän yhteisestä tiedosta. Tällaista systemaattista tiedon kokoamista yhteen ei ole kuitenkaan aiemmin tehty, jolloin kokonaiskuvaa ilmiöstä ei synny.

Sosiaalipalveluissa on ymmärretty, että asiakkailla ja työntekijöillä oleva tieto on merkittävää ja se pitäisi saada päättäjien tietoon. Tällaista tiedon tuottamista, analysoimista ja välittämistä kutsutaan rakenteelliseksi sosiaalityöksi ja se on kirjattu sosiaalihuoltolakiin sosiaalityön tehtäväksi.

Rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalityön kentällä uusi tehtävä ja koko maassa käytänteet ovat kehittymättömät. Tehtävä on hyvin erilainen kuin perinteinen auttamistyö ja työntekijöiltä puuttuu osaamista ja välineitä sen tekemiseen.

Rakenteellisessa sosiaalityössä on tärkeää myös siihen sisällytetty velvoite esittää konkreettisia ratkaisuja esiin nostettuihin haasteisiin. Tämä sitouttaa työntekijät ei ainoastaan havainnoimaan epäkohtia, vaan myös etsimään niihin vastauksia. Organisaatiolla täytyy olla valmiutta ottaa näitä viestejä vastaan ja hyödyntää asiakaspinnasta tuotettua tietoa toiminnan suuntaamisessa.

Essote lähti mukaan Euroopan sosiaalirahaston hankehakuun SOSRAKE -hankkeella, jonka tavoitteena on rakenteellisen sosiaalityön kehittäminen alueella. Liikkeelle on lähdettävä perusteista, koska osa-alue on kehittymätön, eikä valmiita koko kokonaisuuden sisältäviä mallinnuksia ole olemassa.

Hanke käynnistyi toukokuun alussa ja sen toiminta-aika on 2,5 vuotta.  Ylimaakunnallista hanketta koordinoi Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISO, osatoteuttajina ovat Essote, Kainuun sote, XAMK ja DIAK. Kehittäjäkumppaneina toimivat useat Itä-Suomen kunnat ja kuntayhtymät, Itä-Suomen yliopisto ja Mikkelin Toimintakeskus ry.

Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa työntekijöiden osaamista ja tuottaa välineitä rakenteellisen työn tekemiseen perustettavan osaamisverkoston avulla.

YTL Satu Marja Tanttu

Tuntemamme maailma on muuttunut kevään aikana radikaalisti ja tarve rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle on sen myötä vain lisääntynyt. Sosiaalihuollossa tehtävän työn oikein kohdentaminen on tärkeää asiakasmäärien lisääntyessä.  Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman asiakaspinnasta tuotettua vaikuttavuustietoa. Sen vuoksi rakenteellisen sosiaalityön kehittäminen on tärkeää, tässä ja nyt.

Teemme valtakunnallisestikin merkittävää kehittämistyötä. Tällaista ei ole aikuissosiaalityön kentällä aiemmin tehty.

Satu Marja Tanttu

Kirjoittaja on Essoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijä ja työskentelee tällä hetkellä hankekoordinaattorina SOSRAKE-hankkeessa. ESR-rahoitteista hanketta hallinnoi Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.